Tasainen arki taas täällä

Ajattelen tässä aikaa mikä on mennyt. Sitä aikaa mitä on odoteltu koko kesän ja mietitty miten asiat menee. Nyt se aika on ohi. Ja ei tule takaisin. Tuntuu jotenkin kummalliselta. Tuomio tuli ja sitä sai ei.

Kyllä sitä oli masentunut parisen päivää ja ajatukset olivat kovat. Jätän koko paskan ja hän kuka on syynä tähän saa piiska. Onneksi sitä on sisukas ja vahva. Sitä niin kuin pompahtaa takaisin ilman ongelmia ja alkaa ajattelemaa vähän viisaammin kuin edellisessä virkkeessä. En aio jättää paskaa ja en aio antaa kenellekään piiskaa. Sisulla ja kovalla tahdolla aion löytää uuden reitin sinne minne haluan ja viis veisaa jos se kestää 5 ekstra vuotta.

Kävin piispan luona puhumassa silloin 18/9 ja se oli mielestäni ihan miellyttävä hetki. Sain tietoon että syy oli se että olen ollut niin vähän töissä ja sitten he haluavat että lukisin paikanpäällä koulussa enkä etäopetuksen kautta. Mutta sanoin, että tämä on ollut minun oma valinta, kerran olen samalla hoitanut lapseni kotona. Piispa kunnioitti tätä. Sitten hän sanoi että kun olen niin pitkällä jo, kun on kyse opiskelusta, niin se tuntuu niin ahtaalta ennen vihkimistä. Katselin heitä ihmeellä ja sanoin että missä te luulette että olen viiden vuoden päästä jos opiskelen samaa tahtia? Sen lähempänä. Niin tietenkin oli vastaus ja kasvoilmeet sanoivat että sitä he eivät olleet ajatelleet.

Olen onnellinen siitä että en saanut mitään henkilökohtaista syytä. Tai että he olisivat sanoneet että minusta voisi tulla jotain muuta. Niin kuin leipoja, diakoni…

Jälkeenpäin tunsin itseni aika tyytyväiseksi. Nyt minä käärin hihat ylös! Auttelen seurakunnan konfirmaatiotyössä ja opiskelen lisää. Olen sanonut että voin pitää palveluksia ja auttaa messuissa. Aion ottaa yhteyttä parin muun kanssa ketkä ovat seurakunnassa töissä ja sanoa että täällä minä olen!

Ja sitten olen iloinen siitä että kaikki (paitsi yksi, hyi sinua!!) ovat soittaneet, laittaneet e-postia ja muuta semmoista minulle tueksi!

Are You North, South, East, or West?

You Are West

Like an American, you are an innovative, free-spirit. You tend to do your own thing, especially if no one has done it before. People admire that you are creative and a visionary. You come up with all sorts of ideas, and you’re never afraid of failure. Sometimes you come across as wild to the point of being careless. You are a rule-breaker who borders on dangerous. You make a great artist. No matter what you do in life, it’s your personal expression of who you are.

Are You North, South, East, or West?

Work is Hard. Time for Blogthings!

Ei

Yksi pieni sana. Ei. Niin pieni mutta niin suuri merkitys. Semmoinen pieni sana mikä saa maailman romahtamaan pienissä hetkessä ympärilläni ja minä senko vain putoan mukana ilman että tiedän mihin olen menossa. Ja miksi.

Eilen tuli hiippakunnasta vastaus jos minut on tai ei ole hyväksytty pappikandidaatiksi. Kirjeessä luki selvästi ei. Ensiksi en edes tajunnut mitä luin ja sain lukea kirjeen monesti ennen kuin se lopuksi selvisi.

Ei.

Pieni, pieni sana. Tuntui siltä että henki loppui ja kyyneleet senko vain alkoi valua. Loppujen lopuksi en edes nähnyt mitä kirjeessä luki, kaikki oli yhtä suttua. Mutta sana ”ei” oli selvä ja suuri. Ja kyllä osaa koskea. Ja ajatukset pyörivät. Miksi, miksi, miksi. Yritin etsiä syytä, jotain mitä sanoin tai tein, joku henkilö – jos vaikka minä itse. Mutta en löytänyt mitään.

Viikon päästä perjantaina tapaan, jos haluan, piispan ja hän antaa sitten ”syyn” heidän päätökseen. Mutta tämän viikon aikana kaikki kysymykset tulevat vain roikkumaan ilmassa ja pyörivät päässäni.

Samalla tuntuu ihanalta että minun ja Jumalan suhde on sama. Hän kutsui, hän on vierelläni ja hän ei ollut se kuka käänsi selkänsä. Tavalliset ihmiset sen tekivät.

Mutta ei saa antaa periksi.

Heissunveissun

Istun tässä tietokoneen ääressä ja huokailen. Olen taistellut pyykin kanssa ja se kasa oli todella suuri ja voimakas. Mutta nyt pyykit ovat kunnossa ja elämä jatkuu.

Viime aika on ollut täynnä touhua. Alkoi noin viikko sitten perjantaina kun minun Ruotsin kirkon kurssi alkoi. Meitä on luokassa 19 kpl ja me viihdymme toistemme seurassa. Meillä oli informaatiopyhä Sjövikissä ja suurin osa päivistä meni tutustua toisiimme ja mitä kurssi tuo. Näitten kolmen päivän jälkeen minä matkasin Finnåkeriin ja siellä oli sitten aika tavata toverit, piispa ja muut. Olin niin jännittynyt alussa että luulin pyörtyvän. Mutta kun minun ja tuomiorovastin tunti alkoi, niin jännitys hävisi hänen avulla. Kahden päivän aikana minä puhuin neljän henkilön kanssa noin tunnin itsestäni, minun uskonnostani, minun kutsusta ja ajatuksistani. Sitten meillä oli pieni ryhmätehtävä ja lopuksi yksi julma kasa testejä.

Torstaina tapaan henkilön joka sitten kertoo miten testit meni. Olenko tajuton vai ei. Hah. Ja joskus ensi viikolla tiedän jos minut on niin kuin hyväksytty pappikandidaatiksi.

Sitten sitä oltiin kotona kaksi päivää ja perjantaina matkattiin taas Sjövikiin tapamaan kurssilaiset. Tällä kertaan oli metsäelämän aika. Kanootti, teltta ja joukko henkilöitä ketkä eivät oikein tahtoneet tehdä sitä mitä oli ajateltu. Mutta meidän kanoottireissu Dalajoen laineitten päällä meni ihan kivasti vaikka sitä luuli että varmasti hukumme. Yö metsässä oli hikinen ja kostea. Oli kyllä ihana tulla takaisin ja saada tasaista maata jalkojen alle. Sunnuntaina olimme Grytnäsin kirkossa viettämässä messuja keskiajan tapaan. Lauantaina sitä oltiin taidenäyttelussä Avestassa, Verketissä.

Tänä iltana alkavat konfirmaatiohommat. On informaatioilta seurakunnantalolla ja minä olen mukana auttamassa. Saa nähdä jos monta nuorukaista haluaa olla mukana.

Nyt mietin mitä muonaa haluan.

Kotona taas

Nyt sitten on arki tullut. Nopeampaa mitä itse halusin tai tajusin että voisi tulla. Olemme kaikki kotona kesä- ja mökkiloman jälkeen. Aika on mennyt hurjaa vauhtia. Tulimme kotiin tiistai-iltana ja keskiviikkoa tyttöjen koulu alkoi. Itse minulla alkaa Ruotsin kirkon kurssi huomenna. Me kokoonnumme pienellä paikkakunnalla nimeltään Sjövik nyt pyhänä ja sitä seuraavana pyhänä. Siinä välillä on sitten se konferenssi. Ei voi muuta olla kuin jännittynyt. Iiih! Tulen luultavasti olemaan ihan kuitti kun tulen kotiin näitten päivien jälkeen.

Matka kotiin meni ihan kivasti vaikka oli rutkasti rekka-autoja matkalla. Puolessa välissä matkaa niin oli yksi onnettomuus tapahtunut. Rekka-auto oli kyljellään ojassa ja minä ajattelin että voi kauheus, toivottavasti kuski on pärjännyt onnettomuuden. Helpotus tuli kun näin hänen seisovan toisella puolta tietä. Hän oli kalpea ja näytti olevan shokissa – ja ihme se olisi jos ei olisi shokissa. Kädet hänellä oli farkkujen taskussa ja siniruutuinen paita heilui tuulessa. Ei voi muuta toivoa että hän sai sen avun mitä hän tarvitsi. Antakaa hänelle lämmin peitto ympärille oli yksi minun ajatuksistani. Minulla on ”ongelma” – joskus jotkut tapahtumat syöpyvät lujasti mieleeni ja tämä on semmoinen tapahtuma.

Ulkona on ihanan aurinkoista ja lämmintä. Ja meidän puutarha on hullun villi. Se on saanut kasvaa sinne minne itse haluaa. En tiedä mistä päästä alan siivoamaan. Siellä on myös semmoista mitkä antaa minulle allergiaa. No, se siitä! Voihan sitä toivoa että ensilumi tulee pian. Hehe!

Kohta menen hakemaan suuren tytön kaverin luota. Tytöillä on alkanut koulu ihan kivasti. Ei voi uskoa että he ovat nyt ”toka”- ja kolmasluokkalaisia. Isoja tyttöjä! Ja sitten pitäisi käydä kaupassa. Ja pakata huomista varten.

No, eipä muuta kuin hyvää jatkoa tälle päivälle, ihanaa viikonloppua ja rauhallista alkua uudelle viikolle.

Ajatukset pyörii.

Istun tässä anopin olohuoneessa ja katselen ohjelmaa nimeltään ”Who do you think you are?” missä tunnetut henkilöt etsivät sukujuuriansa. Kuinka monta kertaa sitä ei ole itse ajatellut kuka olen ja mikä on tulevaisuuteni. Eilen oli yksi semmoinen päivä.

Olen miettinyt aikamoisesti tulevaisuutta. Viikon päästä on loma loppu ja arki täällä. Kahden viikon päästä olen ollut noin sanottu haastattelussa – piispa, tuomiorovasti, psykologi, kuratori ja sitten pari muuta. He aikovat pälistä minun kanssa tunnin verran – per henkilö! Kuka olen, miksi haluan lukea papiksi, minkälainen on kutsumukseni, mikä on papin suurin rooli ja mikä on minun mielipiteeni kaikesta tästä.

Osa minusta ajattelee että miten ihanaa! Vihdoin saan puhua ja kertoa kutsumuksestani ja mitä ajattelen Jumalasta! Hän on kutsunut minut! Samalla sitä on niin jännittynyt että haluaa oksentaa! Ajattele jos en tiedä mitä sanoa tai vielä pahemmin – sanoo jotain mikä ei sovi tämän hiippakunnan ajatuksiin. Tuntuu niin hirveältä laittaa oma elämänsä ja toiveensa toisen käsiin! Ei voi muuta tehdä kuin toivoa että he ymmärtävät ja tietävät miltä se tuntui kun he itse olivat samassa sijassa monta, monta vuotta sitten.

Joskus pääse ihan itku ja sitä ajattelee samperi, samperi, samperi. Miksi tämä on näin vaikeaa? Tuskastuttavaa? Ja samalla niin ihanaa? Hauskaa? Ja miksi tunnen että olen löytänyt kotiin!

Halleluja. Haluan papiksi!

Aamen.

Majakka Långe Jan

Eilen teimme pienen autoreissun Ölandin eteläiseen puoleen. Siellä on majakka nimeltään Långe Jan (Pitkä Jan). Aurinko paistoi ja taivas oli auringonsumua täynnä. Oli todella kaunista.

Majakka rakenettiin vuonna 1785 ja on tänään 42 metriä korkea. Tämä on Ruotsin korkein majakka. Ja kyllä jalat olivat aika lötköt kun tulimme ylös katselemaan kaunista maisemaa. 197 askelta ylös, ilman paussia. Sitä tunsi että ei ole kunnon kondista kun läähätti kuin vanha koira viimeisellä rappusaskeleella. Mutta hengitysongelmat unohtui kun katseli maiseimia. Todella kaunista.

En ole ennen ollut majakassa katselemassa. Olen vain ajanut ohi tai katsellut majakan seinää pitkin ylös. Tämä oli kunnon elämys ja viileä tuuli rauhoitti kun seisomme ylhäällä.

Kun olimme kävelleet 197 askelta alas niin minä ja muksut menimme kerämään kiviä. Mieheni kävi istumaan penkin päälle ja nautti auringosta ja tuulesta mikä silitti poskia.

Oli kaunis hetki.

On ollut….

…aurinkoinen päivä täällä mökillä. Suurin osa päivästä on mennyt tulevan kirkkovaalin suunnitteluihin. Sitä on uusittu kotisivuja ja niin edelleen. Olisi kiva uusia oma kotisivu mutta on ollut ongelmia sen jälkeen kun entinen tietokone noin vain romahti. Olisi kiva uusia kotisivu uudella grafiikalla. No, kyllä kait se siitä joku päivä irtoo.

Sitten istuin auringossa. Nautin lämmöstä ja laiskuudesta. Vähän ajan jälkeen tytöt tulivat ulos kynsilakan kanssa ja halusivat kirkkaan vaaleanpunaiset varpaankynnet. Niin sitä istuttiin auringossa ja maalattiin kynnet.

Illalla me mentiin Tvingin kirkkoon kuuntelemaan kolmea nuorisoa kun he lauloivat. Kyllä heillä oli ihanat äänet. Jos minulla edes olisi kymmen prosenttia heidän äänistä niin tulevat kyriet messuissa olisivat kaikkea muuta kuin lehmän ”muu”. Niin, hetki kirkossa oli elämys.

Kirkon jälkeen me mentiin järvelle uimaan. Alussa tuntui kylmältä mutta sitten se oli ihanaa vain lellua.

Eilen sitä oltiin anopin luona. Otetiin hän automatkalle Ysanen kirkkoon. Siellä oli tiekirkon päättäjäiset ja hartaushetki. Oli ihan kivaa.

Mutta nyt on aika mennä köllimään. Pimeys halailee mökkiä. Toivon että saa rauhallisen sunnuntain.

PS: Täällä tepsuttelee susi lähettyvillä…

Elossa ollaan!

Täällä minä olen, elossa ja menossa. On ollut niin hauskaa että aika on mennyt hurjaa vauhtia. Suuren ajasta olen ollut mökillä nauttimassa elämästä ja lukenut kirjoja. Ilmat ovat olleet ihania ja välillä sitä on tullut vähän vettä.

Olemme olleet myös pienillä automatkoilla. Viimeeksi menimme Malmöön. Lapset saivat shoppailla Build a Bear Workshopissa. Nallukuitten kanssa he menivät sinne ja katselivat, kokeilivat ja ostelivat. Nytt nallukat ovat todella kauniit uusissa vaatteissa. Jälkeenpäin me menimme syömään ja kävelimme kauppakadulla. Sen jälkeen ajoimme merenrannalle ja siellä lapset keräsivät simpukoita ja kokeilivat merivettä. Itse nautin vain olemisesta. Katselin lintuja, ihmisiä, laivoja ja leppäkerttuja – kerran niitä oli monta!

Tänään olen vain ollut. Lukenut kirjaa ja nauttinut elämästä laiskan malliin. Kävimme perheen kanssa järvenrannalla ja lapset saivat uida. Itse tykkäsin että oli vähän liian kylmää. Aurinko oli laskemassa ja tuuli nousemassa.

Ja nyt sitten köllimään.

Viikko mikä on mennyt….

…on ollut täynnä aurinkoa. Olen ollut perheen ja anopin kanssa Lohen talolla katsomassa heidän noin sanottua museumia. Se oli hauskaa ja antoi meille kaikille puheaiheen. Ja sitten me ollaan oltu Växjön kirkossa. En oikein uskonut että matka sinne antaisi jotain, mutta minusta se oli kaunis kirkko. Ja tänään olemme käyneet hautuusmaalla kukkasien kanssa. On vuosi sitten kun appi kuoli ja aika on todella mennyt nopeaa. On ollut rasittavaa ja sitä ei ole oikein jaksanut tehdä mitään kunnolla. Toivon että sitä jaksaa enemmän nyt tämän kesän jälkeen.

Tänään tytöillä oli päättäjäiset uimakoulussa. Aurinko paistoi ja taivas oli sininen. Heillä oli hauskaa kun he leikkivät, söivät pullaa, joivat mehua ja uivat. Kävimme ostamassa heidän merkit myös. Sitten ajoimme anopin luo ja söimme illallisen hänen luona. Nyt olemme matkalla mökille.

Hyvää viikonloppua sinulle.