Uusi päivä on alkanut, sumuinen ja väsynen semmoinen. Kävin eilen hoitokeskuksessa ja ajattelin että otan sen piikin siihen possutautiin. Kävin hakemassa yhden lapsistani koulusta ja tapasin mieheni kotimatkalla.

Yhdessä mentiin sitten hoitokeskukseen ja ajattelimme että on paras olla ajoissa kerran keskus aukeaa kahdelta. Moni muu oli ajatellut samoin. Jono oli jo todella pitkä ja ihmisiä vain tuli lisää. Siinä sitä sitten seisottiin yli kaksi tuntia vesisateessa. Ei ollut hauskaa. Palelin ja elämä oli märkää. Kun olin seisonut jonossa noin kaksi tuntia, tuli yksi lääkäri ulos ja laski noin 60 henkilöä ja sanoi että tässä menee raja, rokotukset ovat loppu. Minä, mieheni ja meidän naapuri oli ne viimeiset. Tämän jälkeen seisoimme jonossa noin puolituntia ja sitten pääsimme sisälle, lämpöön. Saimme piikin ja kaikki oli valmista 10 minuutin sisällä. En ole tuntenut mitään erikoista – käsivarsi on kipeä ja on todella hullun väsy. Mutta kyllä se tästä.

Tein tässä persoonallisuustestin ja minä olen kaitsija. Testin mukaan olen sympaattinen, hiljainen tosiasioiden ja yksityiskohtien hallitsija. Olen kiinnostunut ihmisten hyvinvoinnista ja luonteeltaan vakaa, konservatiivinen (en pidä tästä sanasta), luotettava ja järjestelmällinen. Vahvuuteni on sydämellinen, kärsivällinen, vaatimaton, vastuuntuntoinen, huolehtiva, omistautuva, tarkkaavainen ja sovinnollinen. Sain myös kehittämiskohteet:

-tunnollisuus ja järjestelmällisyys ovat hyveitä, mutta tee aloitteita ja kyseenalaista useammin
-muiden hyvinvointi on tärkeää, mutta huolehdi myös henkilökohtaisista tarpeistasi
-älä takerru yksityiskohtiin, ole avoin kokonaiskuvalle
-arvosi ja tunteesi ovat sinulle tärkeät, mutta etsi objektiivista näkökulmaa
-seesteisyys on arvo sinänsä, mutta hyväksy konfliktien arvo.

Sain sitten myös listan missä on tyypilliset ammatit Suomessa. Ensimmäinen oli ravintola- tai suurtaloustyöntekijä ja toinen oli pappi tai muu seurakunnan työntekijä. Listalla oli myös taideteollisuuden työntekijä, lääkäri, opettaja ja tietotekniikan erityisasiantuntija.

Pitäisi mennä nukkumaan mutta ei ole siihen edes energiaa. Aamuisin sitä kuulee miten kello soi, soi, soi ja soi. Ei mikään ruumiin osa edes yritä nousta ylös tai kertoa muille osille että ”hei, kello soi – ylös nyt niin ei tarvitse hosua!” Mutta ei. Mitään ei tapahdu. Sitä haluaa vain pitää silmät kiinni ja kölliä vähän vielä. Ja päivällä sitä on sitten enemmän väsynyt, mutta kun ilta tulee niin – huhuu, sitä ollaan pirteitä kuin kaiken metsän peipot. No, rytmi on kait sekaisin.

Ja mitäs sitä on tehty viime aikoina? Ei mitään ja kaikkea. Kävimme anopin ja mökin luona silloin kuin tytöillä oli syksyloma. Sitä on opiskeltu, oltu tallilla ja työskennelty rippikoululaisten kanssa. Ja sitten sitä on katseltu pari elokuvaa. Näin anopin luona yhden Brosnan-elokuvan, ”Butterfly on a wheel”. Sitä sanotaan että Brosnan itse rysähytti auton parkkipaikalla ja että se ei ollut mikään stuntman. Elokuva oli ihan mukava mutta loppu oli semmoinen ”oi-en-olisi-ajatellut-että-se-näin-loppui”. Sitten sitä nähtiin myös joku ihmeen komedia, missä yksi äiti yritti löytää tyttärelleen miehen. Oli kuin sijattu tyhmiin tilanteisiin. En muista yhtään mikä elokuvan nimi oli. Ei kait tehnyt sen kummempaa vaikutusta minuun. Ja yksi aamu katselin silmät ristissä elokuvan ”The Swan” vuodelta 1956. Tunnistin miehen kuka oli elokuvassa professori ja mietin kauan että missä olen hänet nähnyt. Oli pakko etsiä – siis googlata. Ja silloin loksahti. Se oli Louis Jourdan, myös tunnettu elokuvasta Octopussy vuodelta 1983 missä hän näytteli Kamal Khania. Se oli vähän upeaa!

Ja lunta on tullut ja se on myös sulanut pois. Saa nähdä milloin se suuri lumipyry tulee.

No, eiköhän pitäisi mennä nukkumaan. Öitä.

Istun tässä anopin luona ja leikin uuden lelun kanssa. Lelu on iPhone 3GS. Ajattelin kokeilla miten tämä toimii jos haluaa tehdä jotain pientä internetissä. Näin toimii ihan hyvin. Viikko on ollut ihan kiva ja tänään on jopa kaunis ilma! Olemme olleet mökillä ja myös käyty hautuusmaalla kynttilöitten ja kukkien kanssa. Ja kohta on kahviaika. Ja anteeksi jos on virheitä tekstissä. On outoa kirjoitella pienen kännykän avulla. Ja nyt toivon sinulle hyvää pyhää, nyt kun on pyhäinpäivät.

Istun tässä ja mietin mitä ottaa mukaan kun lähtee matkalle. Lapsilla on syksyloma ja olemme menossa anopin luo. Muuten sitä ollaan oltu pipinä – nenä vuotanut, maha sekaisin ja kamala väsy. Sitä ollaan vain köllitty. Mutta nyt on energiaa vähän enemmän.

Ja ajattele – aika on mennyt hurjaa vauhtia. Kohta on jo marraskuu ja sitten se joulu on tulossa. Mihin viikot vain häviää?

Nyt jatkan pakkailemista. Hauskaa viikonloppua.

PS: En pystynyt laittamaan koodia laskijaan, kerran wordpress ei oikein hyväksynyt sitä. Tyhmää…Mutta nyt tiedät miten paljon aikaa on jouluun sitä hetkestä kuin kirjoitin tämän.
]]> http://niinuska.wordpress.com/2009/10/24/taalla-ollaan/feed/ 0 niinuska xmascountdown http://niinuska.wordpress.com/2009/10/12/viimeiset-lopinat/ http://niinuska.wordpress.com/2009/10/12/viimeiset-lopinat/#comments Mon, 12 Oct 2009 13:57:52 +0000 niinuska http://niinuska.wordpress.com/?p=901 ]]>

Istun tässä ja kuuntelen musaa, vaikka pitäisi tiskata ja laittaa puhtaat pyykit laatikkoon. Mutta sen voin tehdä sitten joskus muulloin. Olen myös miettinyt mitä tehdä tulevaisuuden kanssa, mitä kursseja lukea ja mitä ei. Onneksi sain aikaa lisää joulukuuhun asti miettiä mitä tehdä kurssien kanssa. Olen nimittäin ohjelmakurssioppilas, tai miksi sitä voisi kutsua. Silloin saan lisää aikaa eikä tarvitse hosuta nyt tällä viikolla. Voin miettiä vähän lisää.

Lauantaina oli Maailman Lasten konsertti Noran kirkossa. Meidän tytöt olivat laulamassa ja minä olin todella ylpeä. Istuin kirkonpenkillä ja katselin ja joskus jopa laulelin mukana. Sanoin heille ennen konserttia että senko vain laulatte kunnolla, kerran teillä on lauluäänet. Ja niin he tekivät. Oli todella kaunista. Pappi piti pienen hartaushetken ja sitten me saatiin mennä ulos katsomaan kynttilöitä. Luulin ensiksi että kirkon rappusilla olisi pari kynttilää, mutta sain melkein uskonnollisen elämyksen kun näin että koko kirkon ympäri oli kynttilöitä. Todella kaunista.

Täällä on ollut kylmää, etenkin öisin ja aamuin. On aika etsiä lämmin takki, lapaset ja myssy komerosta. Mutta ei ole tullut lunta vielä. Mutta kuka tietää milloin se lumi tulee. Pari vuotta sitten, vaikka se oli mökillä, lumi tuli 19 lokakuuta.

Ja sitten sitä ollaan vuosi vanhempia. 38 vuotta. En voi uskoa! Mihin vuodet noin vain ovat menneet ja miksi tunnen itseni joskus olevani 23 vuotta?!

Hyvää uutta viikkoa sinulle!

Heräsin tänä aamuna ihmeelliseen tunteeseen, niin kuin olisin ollut ulkona lentelemässä. Ja laskeuduin kotona olevaan sohvaan. Mutta olin omassa sängyssäni ja pian selvisi maailma – mikä oli unta ja mikä oli todellisuus.

Unessa olin supersankari. Minulla oli vaaleanpunainen spandex asu ja sitten joku ihmeen päällystakki. Olin matkalla pelastamaan maailmaa! Katto avautui ja minä lennän ulos klassisella supersankari-tyylillä. Taivas on sinisen-liila ja siellä lentää joku ihmeen vihreä mörkö millä on käsiä ja jalkoja runsaasti, niin myös silmiä. Se piti tuhota ja niin minä tein. Mörkö hävisi avaruuteen pieninä paloina. Nopeasti lensin kotiin ja laskeuduin sohvan päälle. Tunne oli ”se oli lähellä”. Huokasin helpotuksesta ja sitten olin niin väsynyt. Apulaiset riemuitsivat.

Ja nyt herätyskello soi.

Mitä ihmettä uni meinaa? Raamatussa olevat unet tarjoavat mahdollisuuden suoraan kontaktiin Jumalan kanssa, niin kuin tikapuut suoraan taivaaseen. Ne voivat olla myös tulevaisuuden ennustusta niin kuin se farao kuka näki unia lehmistä, laihoista ja lihavista!

Minä kyllä en halua vaaleanpunaista vartalosukkaa! Onneksi unelmat ja profetiat voivat olla väärässä.

Elämä ei aina ole niin helppoa, mutta huvin kanssa helpottaa…

Lisää lyötyy täältä: Kristikko