Toinen viikkoni meilkein loppu

Minun toinen viikko on menossa ja melkein loppu. On ollut aikamoisesti tekemistä ja sitä joskus ajattelee että ei ole aikaa hengittää ja miettiä tehtävien yli. Sitä ollaan väsysiä illalla ja aamulla kerran päivät ovat pitkät. Samalla sitä oppii paljon ja meillä on hauskaa. Huomenna onneksi on rauhallinen päivä.

Tänään meillä oli aamumessut ja minä hoisin ehtoollisen. Iltapäivällä oli jumalanpalvelus ja silloin minä hoisin rukoiluhetken ja siunauksen. Sitten oli aikaa suunnitella ja tavata kaksi perhettä kenen lapset kastetaan myöhempään tällä viikolla. Minä ja pari muuta harjoittelijaa saa olla mukana ja lukea tekstit. Se on kunnia.

Illalla oli taas messut ja minä pidin pienen saarnauksen siitä mitä voi tapahtua kun tapaa tuntemattoman ihmisen ja mitä se voi tuoda elämään. Tänään olen saanut läpimiä ja sydämmestä suoraan tullutta kehua. Tuntuu ihanalta. Sitä tarvitsee kuulla että kaikki meni hyvin ja ei hätää jos jotain menisi väärin.

Vaikeaa on kyllä saada aikaa itsellensä. Onneksi saimme vähän aikaa tiistaina kun tapasimme korkakoulussa työskentelevän papin. Hän oli todella viisas ja hän antoi meille uutta energiaa ja rauhaa. Semmoista sitä tarvitsee kun päivät ovat täynnä.

Ja hyvän yön unen. Nyt menen nukkumaan.