Mikä ihana tunne!

Todella ihana tunne! Jonkunlainen adrenaliinipamaus. Tuntuu ihan semmoiselta elämykseltä, kerran se oli niin intensiivinen ja niin kaunis.

Sain tänään kattaa ehtoollisen, sanoa ehtoollisrukouksen ja jakaa ehtoollisen – viinin, kerran tämän illan pappi jakoi leivän. Tai ruumin ja viinan. Tein tämän Taizémessun aikana, Västeråsin kirkossa.

Olin aika jännittynyt ennen mutta kun menin alttaripöydän luo ja näin kaikki ketkä odottelivat ehtoollista, niin tilanne muuttui ja jännitys hävisi. Nyt tunne oli enemmän onnea, rauhaa ja turvallisuutta.

Ei voi lopettaa hymyillä.

Aamulla oli messut pienemmässä kirkossa ja silloin sain pitää pienen saarnan. Minä puhuin miten minulla on monta rautaa tulessa ja joskus tuntuu että on paljon tekemistä – sitä ei vain ole äiti, ystävä, vaimo ja niin edelleen – sitä on myös pappiharjoittelija. Kun paljon tapahtuu niin sitä voi tarvita apua ja luottamusta muihin läheisiin ja Jumalaan. Saan laittaa sen saarnan teille luettavaksi joku päivä.

Mutta nyt on väsy ja aika mennä nukkumaan. Huomenna on uusi päivä täynnä tehtäviä. Ensiksi suunnitelmakokous, sitten tapaamme vahtimestarin ja sen jälkeen on hartaus dementtihoitolassa. Sen jälkeen matkaan kotiin.

Hyvää yötä!