Ei sitä aina tiedä mitä sanoa kun ihmisen elämä lopsahtaa kamalalla tragedialla. Minä otan osaa Kauhajoella tapahtuneen ampumistragedian aiheuttamaan järkytykseen ja omaisten suruun.
Loistakoot kynttilät pienenä lohtuna pimeässä. Olette ajatuksissani.
Tiistai alkoi ihan kivasti. Omassa rauhassa tein koulutehtäviä aamupäivällä ja lounaan jälkeen katselin uutisia. Se oli ihan shokki lukea mitä oli tapahtunut Kauhajoella. Ei tästä ole niin pitkää aikaa Jokelan tapahtumasta. Vielä sekin on mielessä. Tuntuu niin epätodelliselta ja vaikka sitä tietää että tämmöistä on tapahtunut ennen, tulee tapahtumaan ja tapahtuu joka maan kulmassa – niin sitä ajattelee että ei nyt täällä pohjoismaissa, näin lähellä ja noin pienessä paikassa. Jos maailma on mennyt tämmöiseksi, niin sitä ei tiedä milloin ja missä julmuus iskee taas.
En ymmärrä mikä saa ihmisen tekemään tämmöisen jutun. Ajatukseni ovat heidän luona ketkä ovat kohdanneet julmuuden näin raa’asti.
Jos jaksat ja haluat lukea niin Svenska Dagbladet, Expressen, Aftonbladet, Dagens Nyheter, Helsingit Sanomat ja CNN kirjoittavat asiasta.
Keskiviikkona olimme seurakunnan talolla kuuntelemassa Thomas Erikssonia. Hän on yksi kirjailija ja pappi. Hän kertoi uudesta kirjasta ja myös elämän helmien helmistä. Tämä pieni hetki oli alku opintopiiriin helmistä, mikä alkaa ensi viikolla. Minusta tämä oli kiinnostuttavaa ja haluan oppia lisää, niin minä ja mieheni ajattelimme mennä piiriin. Saa nähdä mitä se sitten antaa. Tytöt ovat lastentoimintahuoneissa sillä aikaa ja leikkivät.
Hyvää viikonloppua!
Tytöt olivat todella ”huitti-kuittisen” näköiset kun kävin hakemassa heidät koulusta. Heillä oli ollut urheilupäivä ja kävelleet tai juosseet pitkiä pätkiä monesti. Näytti myös siltä että metsä oli jäänyt sekä kasvoihin ja hiuksiin. Rassukat eivät edes jaksaneet ottaa kamuja mukaan kotiin. He saivat kylpeä ja nyt he katselevat lastenohjelmaa ja syövät minun leipomia suklaakakun-paloja.
Varmasti ihanaa on olla muksu.
Sinne se pyhä meni. Tässä tulee vähän kuvia, otettu sillä uudella kännykällä…
Iso tyttö oli uimahallissa viettämässa kavereitten (yksi tyttö ja yksi poika) synttäreitä.
Pikku tyttö juhli myös. Hänen paras ystävä piti prinsessajuhlat. Sai ilmapallon!
Minä ja mieheni katseltiin kun rehki-pullat juoksivat Nora järven ympäri.
Syksy on tullut meille!
…Big Bang! Tänään kaikkien aikojen voimakkain hiukkaskiihdytin laitetaan käyntiin Sveitsissä. Fyysikot etsivät tällä lailla vastausta siihen isoon kysymykseen että mitä ihmettä me täällä tehdään ja oliko se semmoinen iso pamahdus joka toi meidät tänne. No, ei nyt ihan. LHC:n pitäisi kertoa maailmankaikkeuden ja aineen alkuperä.
Suuri LHC, protonitörmäytin käynnistyy virallisesti tänään ja tietenkin on ”leirissä” kaksi osaa. Osa luulee että maailman loppu on tulossa. Iso musta aukko on tulossa ja svuusch olemme poissa – kaikki. Toinen osa on turvallinen ja tietää projektin antavan vastauksen.
Jännällä seuraan.
Tästä voi lukea HS, SvD, DN, BBC ja CNN. Ja käy katsomassa CERN:in sivulla ja lue lisää Wikipediassa.
Voi näitä kännyköitä! Nyt sitten on uusi tulossa minulle. Juu, katos sie. Pari päivää sitten, olikohan se perjantaina soi kotipuhelin ja toisessa päässä oli niin pirteä ja flirttaavaa nuorukainen. Hän sanoi että minä olen niin mukava asiakas heillä (Tre.se) niin minut on valittu tämän kuun…vuoden, päivän, tunnin…en muista…asiakkaaksi ja siksi saan valita yhden heidän kännyköistä ihan ilmaiseksi. Minun ei tarvitse maksaa mitään, kunhan vain soittelen sinne ja tänne sen maksun mitä kuukaudessa se ennakkotilaus maksaa, noin 69 kr.
Valitse, valitse, valitse. Kurkkasin heidän kotisivulle ja silmiin pisti Sony Ericsson K770i, vaaleanpunainen. Kameran kera. Joo, sen haluan.
Ja tietenkin tämä oli sitten parhain valinta. Sanoin hänelle, että tietenkin näin on. Äänessäni oli ironia. Ja ei se ilmaista ole. Se on tietty. Saan ne ensimmäiset kolme kuukautta ilmaiseksi ja sitten 300 sms/mms. Sen jälkeen makselen niin kuin kaikki muut. Mutta olen aina halunnut kameran, niin että voi otella kuvia milloin vain ilman että pitää lainata mieheni kännykkää tai kannella tavallista kameraa mukana.
Niin sen takia en valita. Ja kohta menen hakemaan paketin.
Iltamuona on tulossa ja esillä oli yksi lenkki Atrian herkkulenkkiä. Ajattelin että paistan tämän pottujen kanssa mitkä jäi jäljelle eilen. Sitten lisää vähän sipulia myös. Isoin tyttö käveli rauhattomana keittiössä ja katseli makkaraa tutkien ja jopa pisti nenän lähelle.
Sitten hän sanoi: Mikä makkara tämä on?
Vastasin: Se on se suomalainen herkkulenkki.
Hän sanoi: En halua äidin makkaraa!!
Kysyin: Miksi? Onko jotain vikaa äidin makkarassa?
Hiljaisuus.
Sitten hän sanoi: Ei äidissä ole mitään vikaa, mutta makkaroissa.
Istun tässä alakerran tietokoneen ääressä. Yläkerran pieni laptop on muksujen kourissa. He halusivat pelata vähän pelejä ja katsella kaiken maailman dollies-sivuja. Semmoista mitä äiti nyt ei oikein ymmärrä.
Ulkona satelee vettä. Puhelin äsken isäni kanssa ja heillä oli tullut hullun paljon vettä, aisaa. No, nyt se vesisade on meillä. Muuten he voivat, niin kuin minä ja tytöt ihan mukavasti vaikka äidillä on kipeä se lantio murtuman ja leikkauksen jälkeen. Yritän saada hänet ymmärtämään että se tulee olemaan hellä ja kipeä noin vuoden eteenpäin. Anopilla on sama juttu, mutta ei niin usein. Mutta hänen leikkauksesta on jo lähemmäksi 2 vuotta sitten. Vai onkohan siitä enemmän? Aika menee ihan hurjaa vauhtia.
Olen istunut olohuoneessa ja lukenut koulukirjojani. Luulin että ensimmäinen viikko on niin kuin rauhallinen – sitä tutustuu kirjoihin, luokkakavereihin ja opettajaan. Nehei. Kolme kirjaa luettavana, 13 kysymystä ja tämä parissa viikossa. No, se on taso C, niin mitä odottelin?
Niin, paras on jatkaa. Hyvää lauantai-iltaa! Sauno ja syö makkaraa.
Minä ja tytöt olemme kotona kolmestaan. Mieheni on äitinsä luona ja sunnuntaina hän lähtee työmatkalle Amsterdamiin. Tänään me tytöt katseltiin ”Ice Age – jäätikkö sulaa”. Tämä on jatko ”Ice Age”-kuvaan vuodelta 2002.
Tällä kertaan kaverukset Manu, Sid ja Diego huomaavat että ilmaston lämpenemisen ja sen uhkan minkä se tuo mukanaan. Kotilaakso on pian vaarassa ja veden alla. Aika on kallis, jää halkeilee ja maa tärisee. Manulla on muutakin ajattelemista – hän luulee olevansa viimeinen mammutti kunnes hän tapaa Ellien. Mutta söpö Ellie luule olevansa opossumi. Vain ajatus, miten iso mammutti luule olevansa opossumi on huvittava.
Ja tietenkin orava Scrat on mukana ja taistelee saadakseen tammenterhon. Aina rassukka joutuu ongelmiin. Ja luultavasti ei ajat parane kun Ice Age-seikkailut jatkuvat tulevassa elokuvassa nimeltään ”Ice Age 3 – Dawn of the Dinousaurs”.
You are currently browsing the Niinuska blog archives for syyskuu, 2008.
