Istun tässä pyöreän pöydän äärellä ja katselen ikkunasta ulos. Näen metsän, soratien, autotallin ja sametinpehmeät sammalkoristetut kivet. Sielulle lääkettä ja sitten vielä aurinko paistelee. Olen ollut ulkona puutarhassa haravoimassa ja keräilemässä pois risuja. Muksut ovat juoksennelleet ja mieheni on nauttinut auringosta. Tuoksuu ihanalta tuo luonto ja ei sitä halua täältä pois. Mutta nyt on niin kuin pakko.
On käytävä apteekissa, kaupassa ja sitten mentävä takaisin mieheni vanhempien luo.
Ai, jos voisi olla täällä ja korjata sielunsa.
