Vettä satelee

Istun tässä pyöreän pöydän ääressä ja katselen ulos ikkunasta. Ulkona satelee vettä viimeistä päivää mutta ei vielä ukkonen hurise. Viime yönä oli kauhea ukkosen ilma. Tuli vettä kaatamalla ja salamat läiskyvät ja ukkonen rumisi todella. Ja koko meteli kesti yli pari-kolme tuntia. Minä ja mieheni ajattelimme että on paras olla valveella jos lapset heräävät ja haluavat tulla meidän kainaloon. Mutta lapset nukkuivat ja eivät tietäneet maailman menosta mitään. Ihmeellistä mutta samalla ihanaa, niin että he saivat nukkua kunnolla.

Tänään me ollaan oltu Tvingin kirkossa. Siellä oli messut. Sen jälkeen lasten yksi kaveri tuli käymään ja he leikkivät suuren osan päivästä. Heillä oli hauskaa ja onneksi oli vesisateella tauko. Meillä on iso tontti niin heillä oli tilaa juosta ja leikkiä. Huomenna, uimakoulun jälkeen, meidän lapset leikkivät uuden kaverin luona.

Kävimme Kalmarissa pari päivää sitten. Se oli kivaa ja tunsin ensimmäistä kertaa ja pitkään että olen vapaa ja voin nauttia. Oli ihanan lämmin ja aurinkoinen päivä.

Ja nyt menen kyllä köllimään.

Kesä ja aurinko mökin yllä

Sitten sitä ollaan mökillä ja nautitaan elämästä. Viimeinen työpäivä oli sunnuntaina ja minä matkasin junalla kotiin Noraan jumalapalveluksen jälkeen. Se oli ihanaa mutta samalla tuntui tyhjältä jättää työpaikka ja toverit. Sunnuntai yönä katselin yhden elokuvan, Veljekset Grimm. Siitä voi kertoa joku muu päivä.

Maananatai aamuna minä otin rauhallisesti ja pakkasin ne tavarat mitkä tiesin tarvitsevani matkalla mökille. Otin junan Karlskronaan ja siellä tapasin perheeni. Me tehtiin pieni ajelu kaupungissa ja syötiin jäätelöä. Oli ihana tunne olla perheen kanssa taas, pitkästä ajasta. Lapset olivat kuin magneetit kimpussani. He ovat tottuneet että isä on matkalla ja kotonta poissa pitkiä aikoja.

Täällä mökillä sitä ollaan vain oltu. Olen seurannut lapsia uimakoulussa aamuisin ja yksi iltapäivä leikkasin heinät. Ei sitä sen kummempia ole tehnyt. Juu, käyty uimassa järvessä. Jippii.

Huomenna on sitten tämän viikon viimeinen uimakoulupäivä ja sen jälkeen teemme matkan Kalmarin.

Nyt on kesäloma.

Aika menee nopeaa kun minulla on hauskaa

On mennyt aika monta päivää siitä moilloin viimeksi kirjoittelin. Mutta minulla on ollut täys vauhti harjoitteluhommissa. Ja sitten sain tietokoneongelmia. Vanha lap top senko vain lopsahti, sammu ja kaikki mitä omistin hävisi. Sain alkaa alusta. Ei mitenkään hauskaa mutta olen onnellinen että aivot olivat mukana ja säästin kaikki tärkeät jutut muistikeppiin.

Harjoitteluhomma on mennyt ihanan kivasti ja minulla on nyt vain 2 työpäivää jäljellä. Huomenna ja sunnuntaina. Huomenna meillä on pieni palvelu hoitolassa ja sitten sunnuntaina on isot messut, ristiäiset ja loppujen lopuksi ulkona olevat jumalanpalvelut. Sitten alkaa loma. Minulla on ollut hauskaa ja olen nauttinut kaikista päivistä vaikka joskus on tuntunut siltä että aikaa ei ole ollut tarpeeksi. Minä en halua senko vain töpistellä ulos jotain saarna, minä haluan että ilmoitus ilmenee ja myös haluan saada aikaa ajatella taivaallisesti. Tänään minä olen pitänyt pienen saarnan lampaasta mikä katosi ja löytyi. Iltapäivällä oli sitten ehtolliset minkä minä tarjosin. Se meni ihan hyvin.

Olen myös käynyt kirkon tornissa, vaikka en uskaltanut kävellä koko matkaa ylös. Mutta olen käynyt tornissa ja se on suurta se. Ja suurta on myös se että olen todella löytänyt kotini pappi-hommassa.

Ja kolmas suuri juttu! Sain todistuksen Uuden Testamentin Kreikassa! Minä sain G niin kuin Godkänt. Tai suomeksi…hyväksytty…niin voisi sanoa. En tiedä jos Suomessa vielä on numerotudistukset. Silloin tämä olisi jotain 8 paikkeilla. Luulisin. Viis veisaa, pärjäsin!

Ja nyt menen nukkumaan.

Toinen viikkoni meilkein loppu

Minun toinen viikko on menossa ja melkein loppu. On ollut aikamoisesti tekemistä ja sitä joskus ajattelee että ei ole aikaa hengittää ja miettiä tehtävien yli. Sitä ollaan väsysiä illalla ja aamulla kerran päivät ovat pitkät. Samalla sitä oppii paljon ja meillä on hauskaa. Huomenna onneksi on rauhallinen päivä.

Tänään meillä oli aamumessut ja minä hoisin ehtoollisen. Iltapäivällä oli jumalanpalvelus ja silloin minä hoisin rukoiluhetken ja siunauksen. Sitten oli aikaa suunnitella ja tavata kaksi perhettä kenen lapset kastetaan myöhempään tällä viikolla. Minä ja pari muuta harjoittelijaa saa olla mukana ja lukea tekstit. Se on kunnia.

Illalla oli taas messut ja minä pidin pienen saarnauksen siitä mitä voi tapahtua kun tapaa tuntemattoman ihmisen ja mitä se voi tuoda elämään. Tänään olen saanut läpimiä ja sydämmestä suoraan tullutta kehua. Tuntuu ihanalta. Sitä tarvitsee kuulla että kaikki meni hyvin ja ei hätää jos jotain menisi väärin.

Vaikeaa on kyllä saada aikaa itsellensä. Onneksi saimme vähän aikaa tiistaina kun tapasimme korkakoulussa työskentelevän papin. Hän oli todella viisas ja hän antoi meille uutta energiaa ja rauhaa. Semmoista sitä tarvitsee kun päivät ovat täynnä.

Ja hyvän yön unen. Nyt menen nukkumaan.

Mikä ihana tunne!

Todella ihana tunne! Jonkunlainen adrenaliinipamaus. Tuntuu ihan semmoiselta elämykseltä, kerran se oli niin intensiivinen ja niin kaunis.

Sain tänään kattaa ehtoollisen, sanoa ehtoollisrukouksen ja jakaa ehtoollisen – viinin, kerran tämän illan pappi jakoi leivän. Tai ruumin ja viinan. Tein tämän Taizémessun aikana, Västeråsin kirkossa.

Olin aika jännittynyt ennen mutta kun menin alttaripöydän luo ja näin kaikki ketkä odottelivat ehtoollista, niin tilanne muuttui ja jännitys hävisi. Nyt tunne oli enemmän onnea, rauhaa ja turvallisuutta.

Ei voi lopettaa hymyillä.

Aamulla oli messut pienemmässä kirkossa ja silloin sain pitää pienen saarnan. Minä puhuin miten minulla on monta rautaa tulessa ja joskus tuntuu että on paljon tekemistä – sitä ei vain ole äiti, ystävä, vaimo ja niin edelleen – sitä on myös pappiharjoittelija. Kun paljon tapahtuu niin sitä voi tarvita apua ja luottamusta muihin läheisiin ja Jumalaan. Saan laittaa sen saarnan teille luettavaksi joku päivä.

Mutta nyt on väsy ja aika mennä nukkumaan. Huomenna on uusi päivä täynnä tehtäviä. Ensiksi suunnitelmakokous, sitten tapaamme vahtimestarin ja sen jälkeen on hartaus dementtihoitolassa. Sen jälkeen matkaan kotiin.

Hyvää yötä!

Ensimmäinen päivä

Minun ensimmäinen päivä täällä Västeråsin hiippakunnassa meni ihan kivasti. Päivä alkoin pienellä rukoushetkellä ja sitten oli kahvitunti. Sen jälkeen me saatiin pieni tutustus-kierros ja aikamoisesti informaatiota. Tavattiin monta työläistä ja lopuksi sitä tuntui siltä että olin jonkunlainen aparaatti.

”Hei, Niina Norasta”

Iltapäivällä kävimme läpi viikkojen tulevat hetket ja saimme alkaa heti valmistelemaan huomisen illan messuja. Minä luen rukouksen ja yksi kavereistani pitää pienen saarna ja toinen ehtoollisen. Olemme suunnitelleet että minä autan ehtoollisessa, Kristuksen ruumis sinulle annettu.

Tuntuu ihan kivalta ja päivä on mennyt hyvin. Mutta illan uutiset toivat muita ajatuksia mieleen.

Ajatukseni menee lentokoneonnettomuuden uhreille. Toivottavasti he löytävät lohtua syvässä surussa.

Paikan päällä

Aika on mennyt nopeaa. Viime viikon aikoina sitä on valmisteltu koulutehtäviä, niin ettei ole hullusti tekemistä kun kesätyöni alkaa. Ja huomenna se alkaa.

Tulin tänään Västeråsiin ja ”omaan” asuntooni, pieni yksiö noin 34 neliötä. Ihan viihtyisä ranskalaisen parvekkeen kanssa, eteishalli, vessa/suihku, kunnon keittiö ja sitten olohuone missä on sohva, telkkari, sänky, pöytä ja pari muuta juttua piristämässä. Ja alue on kaunis.

Ja onneksi en tee tätä kesähommaa yksin kerran perhe on kaukana. Vaikka on vain mennyt pari tuntia siitä kun he lähtivät, niin kaipaan heitä ihan hullusti. On niin hiljaista.

Samalla kun tämä tuntuu kivalta ja jännittävältä, niin sitä ajattelee että mihin olen itseni pannut ja miksi ihmeessä. Tämä tuntuu joskus sielun rääkkäämiseltä. Onneksi voin käydä kotona tämän kuukauden aikana ja koko praktiikka on vain kokonaiset 20 päivää.

Nyt menen nukkumaan niin että jaksan huomenna. Hyvää yötä!

Tapasin piispan eilen.

Eilen olin Västeråsin hiippakunnassa tapaamassa meidän piispan, Thomas Söderberg. Jännitti vähän ja sitä toivoi että kaikki meni hyvin. Me istuttiin hänen isossa ja kauniissa konttorihuoneessa ja keskusteltiin minun kutsusta, kuka minä olen, mitä ajattelen kirkosta ja itsestäni tulevaisuudessa.

Keskusteluhetki oli ihan kiva ja huomasin itse että haluan auttaa lähimmäisiämme. Ei tuntunut yhtään ihmeelliseltä puhua siitä että haluan olla pappina pienessä seurakunnassa ja tulevaisuudessa voin nähdä itseni joko pappina sairaalassa tai vankilassa. Ei se ole minun asia ottaa tilaa, haluan mieluimmin kuunnella ja auttaa.

Tuntuu siltä että puhetunti meni ihan hyvin vaikka sitä näin jälkeenpäin on enemmän jännittynyt kun olin ennen haastattelua. Ajatukset pyörii päässä ja sitä miettii ja toivoo että ei hänen silmissä ollut ihan kummallinen ilmiö, vaan ihan normaali semmoinen. Yritän saada itseni tajuamaan, että ei sitä kaikkea voi yhden pienen hetken aikana käydä läpi ja jos pitäisi käydä kaikki läpi, niin saattaisin vielä istua siellä hänen konttorihuoneessa.

Nyt on sitten yksi vähän aikaa tässä tavalliseen arkeen ja touhuun. Suunnittelen ja mietin.

Hyvää helatorstaita.

Viikko aherrusta täynnä

Viime viikon aikana sitä on touhuttu ja valmisteltu kesän töitä varten. On ollut aikamoisesti papereita mitä pitää täyttää. Tänään laitoin sitten vihdoin kaikki menemään niin että palkka tulee oikeaan paikkaa ja sitten sitä on etsitty asuntoa kuukauden ajaksi Västeråsissa. Luulin että suunnitelma A toimii, mutta ei, niin sain ottaa esille suunnitelman B, C ja jopa Ö. Mutta nyt on asunto ja muutan sinne tämän kuun lopussa. Tulen kyllä kotiin välillä käymään.

Ilmat ovat olleet ihania täällä, vaikka tänään on ollut sateista. Eilen olimme kirkossa missä pidettiin päättäjäiset lasten kirkkotoiminta. Tuli klovni Bulgo kuka helpoilla tavaroilla sai lapset nauramaan. Siellä rannikon lähellä tarjoiltiin makkaraa, leipää, pullaa ja juomista. Oli ihan kivaa. Tämän jälkeen me menimme tallille ja tytöt saivat ratsastaa metsässä. He nauttivat siitä.

Sitten olen käynyt Vadstenan korkeakoulussa keskustelemassa ja tänään sain tietoon että pääsen heille oppilaaksi, niin myös korkeakouluun Hjossa ja Sjövikissä. Olen valinnut Sjövikin kerran se on meidän hiippakunnassa ja silloin voin tavata meidän alueella olevia henkilöitä ja saada kontakteja sillä tavalla.

Nyt menen sitten köllimään. Kurkku on karhea ja päässä ihmeellinen tunne. Ei tunnu hyvältä huomista varten – toivon että ei pahemmaksi muutu.

Venia concionandi

Päivät ovat menneet nopeaa ja minulla on ollut paljon tekemistä. Kävin Västeråsissa kahden päivän kurssilla oppimassa miten meidän praktiikka kesällä toimii, miten sitä saarnataan ja mitä on hyvä ajatella kun tekee töitä kirkossa. Saimme myös informaatiota miten se konferenssi elokuussa menee, milloin me tavataan monta henkilöä ketkä haluavat haastatella meitä.

Saimme yhden kirjekuoren ja siinä kuoressa oli jotain kaunista – yksi venia concionandi. Se tarkoittaa että minä voin pitää julkisen jumalapalveluksen ja saan saarnata! Meidän hiippakunnan piispa on allekirjoittanut sen. Se oli ihme tunne saada – sitä oli iloinen, päästeli tunnehuokauksia ja tippa tuli silmään. Se on niin suurta! Samalla sitä on jännittynyt. Auta armias – toivottavasti saarnaan hyvin, oikein ja suoraan kansan sydämeen.

Sunnuntaina oli ripinvietto meidän kirkossa. Nuorukaiset olivat jännittyneitä ja samalla iloa täynnä. Ja täynnä oli myös kirkko!

Muuten sitä on valmisteltu koulunloppua varten. Kokeet ovat tulossa ja toivon vain että ehdin ajoissa valmiiksi!